Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

maanantai 8. elokuuta 2011

Haruki Murakami: The Wind-up Bird Chronicle

Kirjan nimi: The Wind-up Bird Chronicle
Kirjoittaja: Haruki Murakami
Kustantaja: Wintage
Julkaistu: Japanissa kolmessa osassa 1994-1995, ensi kerran Iso-Britanniassa 1998
Mistä minulle: Amazon.co.uk
Sivuja: 607
 
 
Järkälemäiseen, alkuperäiskielellä ensin kolmessa eri osassa ilmestyneeseen The Wind-up Bird Chronicleen tarttuminen otti minulta aikansa. Tämä(kin) kirja oli minulla mukana taannoisella matkalla. Menomatkan lisäksi se viihdytti minua vielä kotiinpaluun jälkeenkin. 
Kirja on tosiaan varsinainen tiiliskivi, jota on vaikeaa kuvata lyhyesti tai millään tavalla kattavasti. Murakamin ystäville (en välttämättä suosittele tutustumisen aloittamista tästä kirjasta, vaan kuitenkin jostain vähän eheämmästä ja selkeämmästä tarinasta) kirja tarjoaa tuttuja elementtejä mutta myös paljon uutta.
 
 "But even so, every now and then I would feel a violent stab of loneliness. The very water I drink, the very air I breathe, would feel like long, sharp needles. The pages of a book in my hands would take on the threatening metallic gleam of razor blades. I could hear the roots of loneliness creeping through me when the world was hushed at four o'clock in the morning."
Haruki Murakami, The Wind-Up Bird Chronicle

Yksinäisyys on jollain tavalla kaikkien tähän saakka lukemieni Murakamin romaanien päähenkilöitä leimaava piirre. Henkilöiden tausta on helposti vähän irrallinen ja kirjojen alkuosissa ihmissuhteet arvaamatta onttoja. Niin nytkin. 

Kirjan päähenkilö on japanilaismies Toru Okada. Yliopiston jälkeen hankitun työpaikan alettua kyllästyttää päivät täyttyvät kotiaskareista, ruuan valmistuksesta ja vaimon odottamisesta kotiin. Lemmikkikissan katoaminen tuntuu vavisuttaneen enemmän vaimon kuin Torun maailmaa. 

Avioparin elämä on ulkoisesti tasapainoista, vaikka vaimon työpäivät pitenevät ja Toru ei näytä tietävän elämänsä suuntaa - ei sillä, että se aiheuttaisi henkistä tasapainottomuutta tai ahdistusta, päivät sujuvat kyllä myös radiota kuunnellen ja tarpeen tullen pienillä päivänokosilla. Koti on moitteettoman siisti ja illalliset yksinkertaisia mutta herkullisia, usein yhden oluen kanssa nautittuina. 

Kissan katoaminen tuntuu kuitenkin kolauttaneen vaimoa todella pahasti: Työpäivät pitenevät ja henkinen etäisyys pariskunnan välillä kasvaa. Toru alkaa saada päivisin kummallisia puhelinsoittoja vieraalta ihmiseltä. Onneksi naapurin tytöstä saa sentään ainakin joskus kissanetsintä- ja juttuseuraa. 

Todellisuuksia tuntuu olevan välillä monta tai ainakin toinen unimainen maailma on voimakkaasti läsnä. Aina siellä ei tapahdu vain mukavia asioita. Joskus on vaikeaa sanoa, mikä on totta, mikä ei. Pahimmillaan sitä on piilouduttava mietiskelemään kaivoon. Tätä ennen, tämän kanssa samaan aikaan ja tämän jälkeen tapahtuu tietenkin paljon, paljon muutakin, mutta siitä on vaikea kirjoittaa ilman että paljastaa liikaa.

Minut Murakami on onnistunut yllättämään positiivisesti kerta toisensa jälkeen; Niin nytkin. Järkäle eteni ja esitti uusia avauksia samalla kun kuljetti pääjuonta eteenpäin. Osa mysteereistä selviää, osalle voi miettiä ratkaisuja itse. Silti vangitsevinta kirjassa on tunnelma: Vaikka en pidä oluesta, voisin kuvitella itseni jakamaan yhden pienen olutpullon japaniin ja kuuntelemaan päivisin jazzia. Eikä mihinkään olisi koskaan kiire. 

Tämä on niitä kirjoja, jotka voisi ja kannattaisi ottaa autiolle saarelle mukaan: Uutta löytäisi vielä monen monta kertaa.

8 kommenttia:

  1. Alat vähitellen vakuuttaa minut siitä että Haruki Murakamiin kannattaisi tutustua...

    Suosittelepa mikä olisi paras aloituskirja? Ja suomeksi vai englanniksi?

    VastaaPoista
  2. Salla: Kyllä, Murakamiin todella kannattaa tutustua :). Aika moni kirjoista on käännetty suomeksi japanista englannin kautta (ja suurinta osaa ei ole käännetty suomeksi ollenkaan). Ensimmäinen lukemani Murakami oli Kafka rannalla (suomeksi), suosittelisin melkein aloittamaan siitä millä kielellä tahansa. Suomennos ei siis mitenkään tökkinyt, toisaalta en kyllä ole lukenut sitä englanniksi saati sitten japaniksi.

    VastaaPoista
  3. Minuakin alkaa tuo Murakami kiinnostamaan! Jäin lukemaan useampaan kertaan tuota valitsemaasi lainausta. En tiedä mikä siinä miellyttää, se on jotenkin kaunis...

    VastaaPoista
  4. Tämä on yksi suosikki-Murakameistani! Harmi että sitä ei ole suomennettu. Kirjan tunnelma on tosiaan ihan omanlaisensa. Ihmettelen aina, miten Murakami onnistuu kirjoittamaan niin kiinnostavasti näennäisen tylsän päähenkilön arkipäivistä, joissa ei tapahdu paljon mitään. Moni kirjailija ei varmasti pystyisi samaan...

    Minäkin suosittelisin Sallalle Kafkaa rannalla alkuun. Sen suomennos oli minustakin hyvä, mutta englanninkielisestä versiosta ehkä tavoittaa paremmin Murakamin tyylin (mestarikääntäjä asialla!) :)

    VastaaPoista
  5. Villasukka kirjahyllyssä: Totta, minustakin tuo lainaus on samanaikaisesti sekä kaunis että omalla tavallaan ikävä tai siis koskettava. Tuon tapaista kuvausta on Murakamin kirjoissa aika paljon.

    Zephyr: Niinpä, siis tuohon tapahtumattomuuden kuvaukseen! Varsinkin kirjan alkuosassa ei tapahdu juuri mitään, ja silti senkin lukemisesta nauttii. Yleensä olen vähän kärsimätön juonenkäänteiden kanssa, mutta näköjään hyvä kuvaus pystyy ylittämään senkin. Aika näyttää, tuleeko tästä minunkin suosikkejani :).

    VastaaPoista
  6. Olen lukenut Murakamilta vain Kafkan rannalla, mutta vaikutuin ja vakuutuin siitä niin, että haluan lukea muitakin hänen teoksiaan. Ehkä jatkan suomennetuilla, vaikka englanniksi tarjontaa olisi paljon enemmän.

    VastaaPoista
  7. Katja: On tosiaan harmi (oikeastaan myös ihme) että Murakamia on suomennettu niin vähän. Onneksi niitä on kuitenkin muutama :). Jos muuten pidät elokuvista, niin Norwegian Woodista on tehty muistaakseni viime keväänä elokuvaversio, Suomessa sitä ei tosin vielä löydy vuokraamoista.

    VastaaPoista
  8. Sain tän luettua juuri ja linkitin juttuni tähän arvioosi. Tulin lopulta tulokseen, että Murakamia jos mitä voi lukea englanniksi,kun lukukokemus on hieman hähmäinen aina suomeksikin. Onneksi molempia kieliä yhdistää se, että lukukokemus on myös aina hieno ja kiehtova!:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!