Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

torstai 19. tammikuuta 2012

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Kyllä minä niin mieleni pahoitin... Elisa-kirjan takia. Tosin Mielensäpahoittajan takia kannatti vaivautua vähän pahoittamaankin mieltään.
 
Kirjan nimi: Mielensäpahoittaja
Kirjoittaja: Tuomas Kyrö
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2010
Sivuja: 91
Mistä minulle: Elisa sähkökirja
Kuva WSOY
Kyllä minä niin mieleni pahoitin... Kerran Helsingin Sanomista Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja -kolumnia lukiessani yllätyin. Sehän oli hauska. Voisiko siis kokonainen kirja samanlaisia juttuja olla hauska? 

Viime kesänä, taas autossa istuessa, kuuntelin pikkuriikkisiä asfalttiteitä kurvaillessa jonkin radiokanavan yleisölle avointa Mielensäpahoittaja -ohjelmaa. Kyllä olivat ihmiset kuulkaa mielensä pahoittaneet. Huhhuh. Ei varsinaisesti nostanut lukuintoa, vaikka ei moista julkista sontaluukkua toki mitenkään kirjaan olisi pitänyt rinnastaakaan. Kuulin vain liian monta kertaa lyhyen ajan sisällä Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Muissa blogeissakin olleet Mielensäpahoittajan arvostelut olen lukenut vähän hompsien, ajatellut, että eipä kai tuo niin minua kiinnosta.

Joka tapauksessa: Kun paperikirjan saattoi vaihtaa sähköiseen, valitsin niukasta valikoimasta Mielensäpahoittajan (raportti sähkökirjan lataamisesta lopussa). Onneksi! Kirja koostuu siis vanhan (80 v?) miehen kuvitteellisista novelleista, jotka kuitenkin muodostavat yhtenäisen tarinan. Jo ensimmäisiä novelleja (kyllä, taas pimeässä autossa) lukiessa hihittelin niin paljon, että sain lukea pari automatkaa novelleja ääneen. Yllättävän rankkaa puuhaa muuten. Ja kyllä, kuvitteellisen 80-vuotiaan pään sisään sukeltaminen ON hauska kokemus. Pelottavinta on kuitenkin se, että jossain kohdissa huomaa ajattelevansa vähän samalla tavalla. 

Kirjan alku oli hyvä, jossain vaiheessa tarinamaisuus vähän notkahti. Se oli sääli, hetken jo pelkäsin, että en nauraisi enää kertaakaan kirjan loppuun lukemisen aikana. Onneksi erehdyin, tarinan tempo kiihtyi ja hauskuus nousi, vaikka kirja henkikin omanlaistaan surumielisyyttä. Yllätyin vähän kirjan yhteiskuntakriittisestä otteesta. Siitä, miten ihmisistä tulee yksinäisiä, eikä sitä välttämättä kukaan oikein huomaa. Kun läheiset ympäriltä katoavat syystä tai toisesta kuka mihinkin, mielensä pahoittaminen on väistämätöntä. Vaikka maailmaa ympärillään yrittäisikin ymmärtää. Mielensäpahoittaja on kuitenkin hyväksyjä. Hän tietää, että asiat ovat edenneet, muuttuneet, vaikka hän ei aina niiden laidasta niin pitäisikään. Ei hän halua tehdä kiusaa kenellekään, eikä toisaalta valehdella vaan pitää periaatteistaan kiinni.

Yllätyinkin vähän siitä, että Mielensäpahoittaja ei olekaan yksiulotteinen vitsikirja, vaan sisälsi yhden ihmisen kokonaisen elämänkerran. Se tietenkin välitettiin vähän erikoisemmalla tavalla, mutta kuitenkin. Voisin hyvin kuvitella lukevani kirjan vielä uudestaan, nyt miettien, mistä keskivaiheen notkahdus oikein johtui. Muuttuiko tarinan luonne?
 
Kyrön osaamista täytyy todella kiittää. Minulle oli jostain syystä hirmuinen yllätys, että tämä oli jo hänen seitsemäs kirjansa. Muistan kuulleeni kirjasta 700 grammaa, mutta en aiemmin kirjoitetuista.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen että viimein tartuin tähän kirjaan. Mahtaako jatko-osa, huhtikuussa ilmestyvä Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike, olla yhtä onnistunut? Paineet Kyröllä ovat nyt ainakin ihan hirveät. Tai niin minä ainakin luulisin. Odotukset on kovat...

Mielensäpahoittajan ovat lukeneet myös ainakin Sara/P.S. Rakastan kirjoja, Ina/INAhdus, Sanna/Luettua,
Lupailin täällä, että kerron miten Elisa-kirjan latailu sujuu. No, kaikkihan ei sujunut ihan niin kuin Strömsössä, mutta olen kyllä valmis ottamaan (pienen) osan syystä niskoilleni. Muistan kyllä, että koodin antanut poika puhui jotain siitä, että itse ohjelma pitää ladata ennen kuin kirjoja alkaa varsinaisesti ladata, mutta tietenkään tätä ei ohjelappuun, jossa myös koodi oli, ollut kirjattu muistiin vaikka kaikki olikin muuten selitetty askel askeleelta. 

Kirja ei tullut iPadiin ihan yhtä nopeasti kuin Kindlen kanssa. Elisa-kirjan pahempi ongelma onkin se, että jostain syystä ohjelma räki iPadissa kirjan lataamisen jälkeen: Kerran en päässyt kirjassa eteen enkä taakse päin, ja koko vehje piti sammuttaa perusteellisemmin kuin koskaan ennen. 

8 kommenttia:

  1. Mulla oli Elisa-kirjan kanssa vähän samanlaisia ongelmia viime kesänä. Tosin olen sen verran kärsimätöntä sorttia, että kun ilmaiskirjan lataaminen androidkännyyn ei samantien onnistunut, annoin olla, miettämättä syitä sen enempää...

    VastaaPoista
  2. No olen kuullut muualtakin, että en ole ollut ainut jolla Elisa-kirjan kanssa on ollut ongelmia, valitettavasti. Ei kyllä hirveästi vielä tee mieli mitään kovin kallista ostaa kun paitsi ostaminen, myös myöhemmin lukeminen oli noin vaikeaa...

    VastaaPoista
  3. Kyllä minä niin mieleni pahoitan, jos Kyrön uusin ei ole vähintään yhtä hyvä kuin tämä ;)

    VastaaPoista
  4. Susa: Kyllä en. Tai siis kyllä :).

    VastaaPoista
  5. Minä luin ihan perinteisenä kirjana, myöskin autossa. Hekotteluni ja satunnaiset ääneen luetut pätkät vakuuttivat miehenkin tarttumaan kirjaan. Jatkoa odotellessa :)

    VastaaPoista
  6. Villasukka kirjahyllyssä: Meillä tämä levisi niin, että nyt kirjan luki mies, sitten vanhempani suosituksesta lainasivat äänikirjan kirjastosta ja kuuntelevat sitä innokkaana :). Ihan oikeasti semmoista "koko kansan kirja" -sarjaa siis, ei mikään ihme että sitä on myyty niin älyttömästi.

    VastaaPoista
  7. ah, mahtavaa että tykkäsit epäluulosta huolimatta! :) koko kirjan pointti on musta siinä, että löytää oman sisäisen mielensäpahoittajan, joka asuu meissä kaikissa, myöntää sitä tai ei. Paineet jatko-osaan ovat kovat, mutta odotan silti.

    Löysit muuten ihanasti kirjasta myös syvempiä ulottuvuuksia, yksinäisyyttä ja maailman muutoksen suremista - hyvin sanottu toi, että mielensäpahoittaja on kuitenkin hyväksyjä vaikka jupisee! Jos pidit tästä, niin kokeile Kerjäläistä ja jänistä myös.

    VastaaPoista
  8. Ina: No arvaas, just ehdin Kerjäläisen ja jäniksen lukemaan ja olen sitä mieltä, että se on yleisesti liian alas arvostettu teos! Hyvä, hyvä, hyvä. Kyröstä minä pidän.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!