Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

maanantai 20. helmikuuta 2012

Stanislaw Lem: Solaris

Kirjan nimi: Solaris
Kirjoittaja: Stanislaw Lem

Kustantaja: Tammi. Mikäköhän kirjasto tämä on, saman tyyppinen kansi esimerkiksi Uljaassa uudessa maailmassa.
Julkaistu: 1961/1973 (alkuperäinen/suomeksi)
Sivuja: 250
Mistä minulle: Kirjasto 
Stanislaw Lem, kuva Wikipedia
 Nyt kun olen kertonut, miksi scifiä kannattaa lukea, esittelen tarkemmin ensimmäisen scifi -haasteeseen sisällyttämäni kirjan. Solaris kuuluu Classics -listan mukaan klassikoihin, joten tässä vaiheessa sijoitan kirjan luokkaan 5, science fictionin moderni klassikko. Otan kuitenkin vapauden rukata kirjojen kategoriasijoituksia vielä myöhemmin sopivaksi katsomallani, luonnollisesti sääntöjen hyväksymällä, tavalla :).

Solaris on siis yksi genren klassikoita, ja no, vähän niin kuin Vieras kartanossa, sekin on hyvin psykologinen kirja. Avaruusaluksia siis on, mutta sivuja ei todellakaan ole täytetty millään tieteisjargonilla. Päähenkilö sentään on kunnon tiedemies, avaruustutkija nimeltä Kris Kelvin. 

Maapalloltakin on jo kauan sitten huomattu kahta aurinkoa kiertävä Solaris -planeetta. Elämää planeetalla kuitenkin on, nimittäin valtameri. Meri ei ole mikään stabiili vesilammikko siinä mielessä kuin sen helposti käsittää, vaan ajatteleva olento joka muuttaa muotoaan. 

Solariksella on tutkimusasema jossa valtamerta koskevaa tutkimusta on tehty jo pitkään. Paikassa tosin on jotain outoa: Tutkijat ovat kuolleita tai eristäytyneitä ja käyttäytyvät oudosti. Kaiken lisäksi Kelvinin kuollut rakastajatar vielä ilmestyy paikalle. Merellä taitaa olla jotain osuutta asiaan. Friikkiä? Kyllä. 

Avaruusaluksista huolimatta kirja ei tunnu erityisen kovalta scifiltä (kyllä, suppeiden empiiristen kokeideni mukaan avaruusalukset viittaavat aina kovaan scifiin), vaan tarina on kuin onkin psykologisempi. Kirjan parhaat ansiot eivät ole kielessä tai ehkä ihan tarinan kerronnassakaan (vaikka kieli tai kerronta eivät häirinneetkään) vaan jossain syvällä juonessa. Solaris tuntuu siltä, että minulta meni jotain ohi, ja haluaisin lukea sen heti uudestaan. Harmi, nyt en malta, mutta taatusti joskus myöhemmin. Haluan saada tarinastakin vielä paremmin kiinni.

5 kommenttia:

  1. Hyvä postaus :)

    Hienoa, että scifiä luetaan, itse en ota haastetta, olen lukenut Asimovia, Hoylea ja montaa muuta jo aiemmin.

    Olen lukenut Lemiltä vain Voittamaton nimisen teoksen, joka oli minusta hyvä. Tätä pidetään Lemin pääteoksena, ja on filmattukin.

    VastaaPoista
  2. Minulla jäi joskus kauan sitten tästä Lemin kirjasta ihan sama fiilis - että en ymmärtänyt jotain. :)

    Pitäisi kyllä lukea uudestaan...

    VastaaPoista
  3. Jokke: Kiitos! Hoyle on jostain syystä jäänyt minulle ihan vieraaksi, mutta ehkä sekin puoli vielä korjaantuu.

    Booksy: Se noissa vanhoissa scifikirjoissa on kyllä hyvä, että ne ovat enimmäkseen mukavan ohukaisia. Ehkä minäkin luen Solariksen vielä joskus uudestaan kun olen saanut vähän laajempaa perspektiiviä...

    VastaaPoista
  4. Jos kirja-arvostelu Solariksesta kiinnostaa, kannattaa lukea Kanerva Eskolan kirjoitus. http://www.kiiltomato.net/stanislaw-lem-solaris/

    VastaaPoista
  5. Anonyymi: Suurkiitos vinkistä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!